Kysymys rukouksesta

Mitä hyötyä rukoilusta on, jos Jumala tietää kaiken jo etukäteen?

Hyvä kysymys. Kysymys, jota itsekin mietin paljon sen jälkeen, kun minulta itseltäni tultiin tätä kysymään.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa muistaa, että rukoilu on kristitylle kuin hengittämistä. Me rukoillaan tosi monien asioiden puolesta ja takia. Varsinkin pelon, hädän ja epävarmuuden hetkillä me ristitään kätemme ja pyydetään Jumalalta apua.

Toiseksi kannattaa muistaa se, että rukoilu on tapa totella ja palvella Jumalaa. Jos kerran Jumala on käskenyt meitä rukoilemaan, miksi emme tottelisi häntä?

Filippiläiskirje 4:6-7

Älkää olko mistään huolissanne,

vaan saattakaa aina se, mitä

tarvitsette, rukoillen, anoen ja

kiittäen Jumalan tietoon.  Silloin

Jumalan rauha, joka ylittää kaiken

ymmärryksen, varjelee teidän

sydämenne ja ajatuksenne, niin että

pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Myös Jeesus rukoili ja rukoilee puolestamme edelleen. Kun/jos meidän pitää pyrkiä Hänen kaltaisuuteensa, miksi emme tekisi samointavoin, kuin Hän on tehnyt ja tekee edelleen? Vielä suurempi ja itsensä pieneksi ja heikoksi saama kysymys on: ”Jos Jeesuksen oli tarpeen rukoilla toimiakseen Isänsä tahdon mukaisesti, kuinka paljon meidän syntisten onkaan rukoiltava?” Hurjan paljon, sillä emme ikinä täällä maan päällä voisi pystyä samaan, kuin Jeesus. Eli siis kun me mennään Jumalan eteen ja pyydetään Häneltä jotain rukoillen, me tehdään ihan oikein. Jumala lupaa meille Raamatussa, että meidän rukoukset ei ole turhia ja että Hän kuulee ne:

Matteuksen evankeliumi 6:6

Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi,

sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on

salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä

on salassa, palkitsee sinut.

Roomalaiskirje 8:26-27

Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme

heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän

tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein.

Henki itse kuitenkin puhuu meidän

puolestamme sanattomin huokauksin. 

Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä

Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu

Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.

Rukous ei ole ikinä turhaa, mutta se, mitä me pyydämme rukouksessa, ei välttämättä ole Jumalan tahdon mukaista. Mikä sitten on Jumalan tahdon mukaista? Sitä en minä, etkä sinä, eikä kukaan muukaan tässä maailmassa tiedä. Tottakai löydämme Raamatusta moniin asioihin vastauksia, mutta se, miksi esimerkiksi joku lapsi kuolee heti synnyttyään tähän maailmaan, tuntuu ihmeelliseltä ja asialta, jota emme välttämättä osaa hyväksyä. Minä en tiedä, miksi tuo lapsi kuoli ja mikä sen tarkoitus oli, mutta olen valtavan luottavaisin mielin silloin, kun ymmärrän, että sentään Jumala tietää syyn siihen. Myös se, että lapsen kuolema on Kaikkivaltiaan Jumalamme, rakastavan Isän päättämä asia, tuo suurta lohtua. Tässä vaiheessa joku varmasti kysyisi: ”Mitä rakkautta se on, jos lapsi viedään pois heti synnyttyään?” Jaa a, sitä minä en tiedä. Uskon kuitenkin, että se, mitä me luulemme rakkaudeksi on pötyä – tai siis, että tiedämme ja osaamme tuntea siitä rakkaudesta vain osan, ja sitä rakkautta, joka ei mene omien tahtojemme mukaan, emme osaa hyväksyä.

Asia, mikä itseltäkin usein unohtuu, on se, että Jumalan viisaus on aina meidän viisauttamme suurempi. Sellaisissa tilanteissa, joissa me ei tunneta Jumalan tahtoa (ei esimerkiksi saada sitä Raamatusta esille), rukous on keino saada se selville. Jumala sanoo Raamatussa, että elämme tietynlaisessa puutteessa, koska emme rukouksessa pyydä:

Jaakobin kirje 4:2

Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan

ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi

saavuttaa; te riitelette ja taistelette.

Teillä ei ole, sen tähden ettette ano. 

Verrataanhan rukoilemista evankeliumin julistamiseen: Emme tiedä, ketkä reagoivat evankeliumin sanomaan, ennen kuin olemme julistaneet sitä. Tällä samalla tavalla emme koe rukouksen tuloksia, ennen kuin olemme rukoilleet.

Aivan viimeiseksi voisin todeta sen, että rukoilematta oleminen osoittaa tietynlaista uskon puutetta (neljä pöydän jalkaa: rukous, ehtoollinen, Raamatun luku ja seurakuntayhteys. Pöytä ei ole tukeva kolmella jalalla.) Jos emme rukoile, emme myöskään luota Jumalan Sanaan, johon meidän todellakin pitäisi uskoa ja luottaa. Se, että rukoilemme, todistaa uskoamme Rakastavaan Jumalaamme. Me todistamme, että Jumala toimii Raamatussa olevien lupaustensa mukaan ja siunaa elämäämme tavoilla, joita emme aina voi käsittää, mutta joiden tarkoituksen voimme myöhemmin ymmärtää ja sen jälkeen olla jopa kiitollisia niistä.

Lopuksi vielä muutama asia:

1)      Rukous on ensisijaisesti keino Jumalan tahdon tapahtumiseen muiden ihmisten elämässä.

2)      Rukous antaa meille voimaa. Sen avulla voitamme paholaisen hänen kiusatessaan meitä. Ilman uskoamme, rukoustamme, emme siihen pystyisi.

Tässä sulle vielä lupaus siitä, että vanhurskaan rukous on voimallinen ja että se saa paljon aikaan. Oo siunattu!

Jaakobin kirje 5:16-18

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne

ja rukoilkaa toistenne puolesta, että

te parantuisitte; vanhurskaan rukous

voi paljon, kun se on harras. 
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin

mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei

sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen

vuoteen ja kuuteen kuukauteen. 
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi

sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. 

-Johanna