Biljoona lahjaa

Tässä minä olen ja istun. On ihanaa hengittää syvään ja tunnustella hetkeä jossa tällä hetkellä saa elää. En muista koska viimeksi lauantai-iltani olisi ollut vapaa, mutta täytyy todeta, että on enemmän kuin mukavaa antaa aikaa kirjoittamiselle, koska siitähän minä nautin - ehkä toisinaan enemmän kuin mistään muusta. 

Muutama viikko sitten löysin kirjan. Kirjan, josta voin aivan aidosti ja vilpittömästi sanoa, että sen sanoma on muuttanut elämääni ja tapaani nähdä minua ympäröivä maailma. En ole koskaan nauttinut lukemisesta ja olen aina perustellut vähäistä lukemistani sillä, etten vain ole löytänyt koskaan hyvää opusta. Nyt olen. Sain jonkun ihmeen takia viime jouluna paperikääröjen sisältä kasan kirjoja ja ne ovat siitä asti lojuneet yöpöydälläni odottamassa sitä hetkeä kun alan lukemaan niitä (- näin uskottelen itselleni). Kirjojen joukossa oli Ann Voskampin kirja Tuhat lahjaa, joka kantensa ja fonttikokonsa perusteella näytti tylsimmältä ja uuvuttavimmalta ikinä. Kuitenkin jostakin syystä avasin sen ja tämä avaaminen osoittautui lopulta asiaksi josta olen erittäin iloinen.

En halua kertoa kirjan juonta, koska toivon, että osa teistä lukijoista innostuisi myös lukemaan sen. Sen voin kuitenkin sanoa, että kirjan ansioista olen alkanut pitää listaa. Ai mistä? No asioista, ihmisistä ja tilanteista joista olen kiitollinen.Nimesin listan lahjalistaksi. Se ei kerro siitä, mitä toivoisin ja haluaisin itselleni vaan siitä mitä olen jo saanut.

Tuoreet sämpylät ja kylmä maito.

Lapsen nauru pulkkamäessä.

-15 astetta pakkasta ja auringon paiste.

Oven avaaminen vanhukselle.

Ystävällinen hymy ja vilpitön kiitos sen jälkeen.

Kevät.

Kitaransoiton maailmanmestarit.

Taksikuski.

Yhdessä soittaminen ja laulaminen ystävien kanssa.

Pellolle tehty latu.

Jäniksen jäljet pihatiellä.

Auringonlasku utuisen pellon taakse.

Kanttori.

Postikortti, joka tulee juuri sinä päivänä kun niitä rohkaisevia sanoja eniten tarvitsen.

Lapsi, joka halaa yllättäen ja sanoo sen jälkeen "Tuhanna on kiva".

Raikas ja pitkä suihku pitkän päivän jälkeen.

Kemian toinen kurssi.

Ystävän piristäminen.

Yhteinen rukoushetki.

Ja lista jatkuu - toivottavasti loputtomiin, sillä minä ymmärsin, että Jumala on tässä, juuri nyt ja niin on myös kiitos. Kiitollisuus on kaiken ytimessä. Luulin, ettei minulla ole mitään kiitettävää elämässäni. Elämäni hyörii ja pyörii kaiken kiireen keskellä aina koulusta säestyksiin ja niistä töihin ja takaisin. Juoksen polkuani pitkin ehtimättä pysähtyä hengittämään ja keräämään voimia. Ajan viettäminen Jumalan kanssa on jäänyt vähäiselle, koska aina on muka jotakin tärkeämpää. Lukiessani Tuhatta lahjaa olen ymmärtänyt, että minä voin viettää Jumalan kanssa aikaa koko ajan. Elämäni ja maailmani näyttäytyy minulle aivan toisessa valossa: ihmeellisenä ja kauniina paikkana, josta löytyy jokaisen nurkan takaa jotakin uutta.

Minä juoksen edelleen, mutta eri tavalla. Silmilläni ovat lasit, kiitoksenlasit. 

Kiittäkää kaikesta... 1. Tess. 5

....ja kiittäkää aina kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä! Ef. 5

- Johanna